sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Dreamer (Laukkaratsun tarina)

Erilaisia hevosaiheisia elokuvia on kertynyt kokoelmaan jo jonkin verran aiemmin kommentoidun dokumentin (Fabulous Foals) lisäksi. Tosin vieläkin on muutama kappale hankintalistalla, mutta aloitetaanpa verkkainen ruuhkan purkaminen nyt tällaisesta suhteellisen uudesta koko perheelle suunnatusta tapauksesta.

Hevosseudulla elelevä Cranen perhe kamppailee kohtalaisten taloudellisten vaikeuksien kanssa arkensa keskellä. Myös perheenjäsenten keskinäiset välit ovat päässeet hankalien vuosien vieriessä vähän tulehtumaan tai etääntymään. Ehkäpä parempi tulevaisuus kuitenkin yllättävässä muodossa laukkaa kohti...


Isä Ben (Kurt Russell) oli aiemmin hevoskasvattaja, mutta on vähitellen joutunut myymään suurimman osan sukutilansa maista pala kerrallaan pois. Sittemmin hän on vannonut, ettei enää omia hevosia suostu ottamaan, vaan työskentelee pelkästään muiden omistamien eläinten parissa. Oman tilan tallit saisivat jatkossakin pysyä tyhjinä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Nämä käänteet ja niitä seuranneet päätökset ovat laittaneet hänen välinsä omaan isäänsä (Kris Kristofferson) melko pitkälti jäihin, vaikka he edelleen lähinaapureita ovatkin.

Perheen äiti (Elisabeth Shue) taas on huolissaan siitä, että Ben on samalla alkanut etääntymään pienestä tyttärestään, Calesta (Dakota Fanning). Siirryttyään työskentelemään muille, on Benin ja Calen yhteinen aika vähentynyt huomattavasti, mikä kaipaisi pikaista korjausta.


Eräänä työpäivänä Ben joutuu vastakkain välinpitämättömän pomonsa (David Morse) kanssa. Ben ei haluaisi lähettää valmentamaansa hevosta kilpailuun, koska pelkää loukkaantumista. Palmer taas varsin selvin sanoin ilmoittaa, että hevonen menee kilpailemaan, eikä siihen ole Benillä paljoakaan sanomista. Tietenkin Benin pelot osoittautuvat varsin ikävällä tavalla aiheellisiksi.

Kilpailussa pahoin loukkaantunut Soñador (Dreamer) saa varsin tylyn tuomion. Vamma on niin vakava, että lääkärikin suosittelee lopettamista. Ben ei kuitenkaan halua, että tämä tehdään Calen nähden radalla. Kun hevonen on siirretty talliin, niin Ben ajautuu Palmerin kanssa sanaharakkaan. Palmerin empatiakyvyttömyyttä huokuvat sanat saavat muutenkin tunnekuohun vallassa olevan Benin tekemään pikaisen päätöksen. Hän ottaa loukkaantuneen hevosen itselleen osana irtisanoutumispakettiaan, vaikka Soñadorin tulevaisuudennäkymät varsin heikot ovatkin.



Alkaa kohtalaisen vaikea kuntouttamisprosessi, jonka onnistuminen on jokseenkin epävarmaa. Kun siihen vielä liittyy oma rahallinen taakkansa, niin Cranen perhe joutuu hieman aiempaakin ahtaammalle. Toisaalta, isän siirtymisellä takaisin kotitilalle sen työn pariin, josta eniten pitää, on useampiakin positiivisia vaikutuksia, vaikka hän aluksi onkin vähän haluton niitä huomaamaan sekä arvostamaan.


Ei luultavasti tarvitse omata kovinkaan teräviksi hiottuja selvännäkijän kykyjä, jotta osaa tällaisesta elokuvasta ne suuret suuntaviivat hyvissä ajoin arvailla. Joitakin se sitten saattaa häiritä, että yllätykset jäävät hieman vähemmälle ja hyvissä ajoin lähdetään pohjustamaan onnellista loppua. No, itse sanoisin, että tällainen ennalta-arvattavuus on silloin tällöin ihan hyvä asia. Vähän tällaista toivoinkin näkeväni aikoinaan elokuvan hankkiessani.

Tässäkin tapauksessa on painotettu sitä, että elokuva perustuu tositapahtumiin. Ehkäpä vielä tavallista näkyvämmin, sillä se on sisällytetty elokuvan nimeenkin. Itse vähän ihmettelen tätä, sillä aiheeseen hieman perehtymällä vaikuttaa vähän siltä, että tässä tapauksessa todellisuutta on ruuvailtu enemmänkin loistokkaampaan suuntaan. Eipä siinä sinänsä mitään, olisi vähän kohtuutonta laittaa tällaisille vaatimukset pysyttäytyä täysin todellisissa tapahtumissa.

"The movie is loosely inspired by the story of the mare Mariah's Storm. She was a promising filly who was being pointed towards the Breeders' Cup Juvenile Fillies in 1993 but then broke her cannon bone (the incident is mentioned in the film by Sonador's veterinarian). She recovered and later won some graded stakes races. She started in the 1995 Breeders' Cup Distaff and finished ninth."

Dreamer



Itse en erityisemmin noista laukkakilpailuista tässäkään elokuvassa välittänyt, vaan muut jutut vetivät enemmän puoleensa. Siksikin on omalta kannalta lähes herttaisen yhdentekevää, jos joitakin sijoituksia on vähän korjailtu elokuvaa varten.

Mielestäni elokuvaan on saatu varsin hyvä näyttelijäporukka, vaikka ehkä ne suurimmat A-listan nimet puuttuvatkin, ellei sitten laske Fanningia siihen porukkaan. Sydäntä lämmittää erityisesti katsella Russellin ja Kristoffersonin yhteisiä hetkiä, vaikka ei niissä sitten hirveästi tehtäisikään tai höpöteltäisikään. Lapsitähtikin hoitaa oman osuutensa varsin mallikkaasti, vaikka joissakin kohtauksissa pienoista haparointia saattaakin ilmetä. Hänellä oli ilmeisesti menossa useampikin suurempi projekti samoihin aikoihin.



Myös pienempiä osiin on tehty hyviä valintoja. Shue perheen sydämen äänenä toimii hyvin. Morse toki joutuu omalla tontillaan hieman pahistelemaan. Ei kuitenkaan ole lähtenyt vetämään osaansa naurettavan ilkeilyn puolelle, vaan tyytyy hieman hillitympään kiusantekoon. Luis Guzmán ja Freddy Rodríguez huvittavat onnistuneesti.


"You are a great champion. When you ran, the ground shook, the sky opened and mere mortals parted. Parted the way to victory, where you'll meet me in the winner's circle, where I'll put a blanket of flowers on your back."

Eikä tietenkään sovi unohtaa Soñadoria, jota elokuvassa esittää Sacrifice. Vaikka juttu välillä vähän enemmän ihmiskeskeiseksi karkaakin, niin kyllä tämä sympaattinen nelijalkainen kaveri silti on oleellinen osa elokuvaa ja jaksaa ihastuttaa.


Koska itse en niin hirveästi siitä kilpailupuolesta innostunut, niin puolestani kuntouttamisjakso olisi saanut kestää vaikka kauemminkin. Siinä samalla pientä askartelua tilalla korjaustöiden parissa ja rauhalliseen tahtiin tapahtuvaa eheytymistä sitten puolin ja toisin siinä sivussa. Nyt on paikoitellen vähän turhaakin kiirehtimistä ilmassa, mutta hyvä näinkin.

Dreamer onnistui vastaamaan ihan hyvin odotuksiin, ja silmäkulmatkin pari kertaa vähän kostuivat. Kyllä tällaista hyväntuulista menoa ihan ilokseen katselee ja voi muillekin suositella, jos haussa on vaikkapa koko perheelle sopiva hyvä elokuva. Muutama rauhallisen kaunis maisemakuva toki miellyttää myös. Tuttujen tarujen äärellä tässä vaihteeksi ollaan, mutta kyllä ne vielä katselua kestävät, kun toteutus on näinkin hyvin kunnossa.



 Heh, Dreamer ei ainakaan yritä repiä välillä hullujenkaan unelmien perässä juoksevia takaisin kohti maanpintaa. Viesti tuntuu ennemmin kehottavan juoksemaan kovemmin ja sinnikkäämmin niitä kohti. Pidetään siis päät pilvissä jatkossakin...


 Dreamer (2005) (IMDB)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti