sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Four Christmases / Anywhere But Home (Neljä joulua yhdessä päivässä)

Viimeksi taisinkin jo vähän lupailla, että josko poistuttaisiin sieltä 1980-luvulta vaihtelunkin takia. Näinpä tehdään, mutta jouluisissa merkeissä jatketaan edelleen. Kaikenlaiset rähisevät riivajaiset toivottavasti korvautuvat hieman hempeämmillä jutuilla, koska romanttista komediaahan sitä tässä tapauksessa odottelee. Eiköhän se kohta selviä, mitä sieltä silmille viskaistaan...

Joulujuhlinta on eräässä ravintolassa pääsemässä hyvään vauhtiin ja selvästikin hilpeisiin tunnelmiin. Siellä baaritiskillä eräs miekkonen yrittää yksin istuskelevan naisen kiinnostusta herätellä. Jutustelu saattaa hieman hapuilevaa olla ja toinen osapuoli laittaakin pikaisen stopin sössötykselle, vaikka toki myöntääkin, että sinänsähän siinä oikeaoppisesti kaavoja noudatellaan.



Toinen ei töksähtävän tylystä keskeytyksestä lannistu, vaan päättää vaihtaa kovemmat puheet tilalle. Enää eivät korvakorut kiinnosta, vaan jokin aivan muu. Sellainen lähestymistapa toimiikin paremmin ja hengästyttävän vessatuokion jälkeen yhdessä lähdetään iltaa jatkamaan.

Paljastuupa kuitenkin, että kyseessä on kolmisen vuotta yhdessä elelleen parin etukäteen suunniteltu roolileikki. Joidenkin ihmetykseksi vuosia yhdessä olleet Brad (Vince Vaughn) ja Kate (Reese Witherspoon) eivät ole lainkaan innokkaita menemään naimisiin, lapsetkaan eivät toivomuslistan huipulla heilu. Voidaanhan sitä silti viettää aikaa yhdessä ja harrastella mukavia ilman turhia huolia ja sitoumuksia.

Muiden joulusuunnitelmat kuulostavat varsin ahdistavilta ja perusteluiksi ei oikein parempaa keksitä kuin pakko mikä pakko. Tämä pari kuitenkin on päättänyt jättää kotoisat kulmat lomakauden ajaksi taakseen ja suunnata lämmintä rantalomaa viettämään. Toki se vaatii vähän valehtelua, kun kummankin pitää perheelleen tiedotella, ettei tälläkään kerralla ehdi käväisemään. Pitää jouluna auttaa maailman vähäosaisia ja sellaista.



Nopeasti siellä lentokentällä ollaankin iloisissa tunnelmissa odottelemassa kyytiä aurinkoisiin maisemiin, mutta sankka ja laaja sumu peruu kaikki lähtevät lennot. Käy vielä niinkin onnettomasti, että pari päätyy television uutislähetykseen kommentoimaan estyneitä lentoja varsin vastentahtoisesti. Sepä vesittääkin ne valheetkin samalla, eikä enää ole tekosyitä jäljellä.

Kummankin vanhemmat ovat eronneet, joten alkaa pahasti näyttää siltä, että leppoisa lötköily saa vaihtua neljään eri vierailuun. Kumpikaan ei ole lähisukulaistensa kanssa ollut enempiä tekemisissä, joten ajatus tällaisesta jouluaatosta karmii erityisen paljon. Pakko se kai on lähteä huristelemaan, vaikka pahinta pelätäänkin. Ensimmäisenä pysähdyspaikkana toimii Bradin isän (Robert Duvall) asumus...



Duvallin lisäksi vanhempien osiin on syystä käsittämättömästä onnistuttu haalimaan kohtalaisen arvostettujakin näyttelijöitä. Bradin äitiä esittää Sissy Spacek, kun taas Katen vanhempien osista löytyvät Jon Voight ja Mary Steenburgen. Mielessä vieraileekin sellainen ajatus, että ehkäpä on vilautettu jotakin aivan muuta käsikirjoitusta. No, saahan sitä toki jouluisiin hassutteluihin osallistua, mutta kai niitä vähän parempiakin vaihtoehtoja olisi löytynyt.

Vielä alkupuolella sitä uskaltautuu luulemaan, että kai ne Vaughnin vitsailut jaksavat runsaat 80 minuuttia huvittaa. Lähtötasokin on kohtalaisen keskinkertainen ja kun suunta tuntuu olevan tasaisesti aina vain alemmas, niin sepä ei riemuitsemaan ainakaan innosta. Jos pääparin leppoisa loma muuttuukin varsin rasittavaksi, niin samoin käy katsojan elokuvaillalle.



Jo se ensimmäinen vierailu alkaa närästelemään. Bradin veljet ovat jälkikasvuineen tappeluhulluja törppöjä, joiden kovakouraiset kolttoset eivät vain hymyilytä. Äänekästä ääliöintiä, joka ei kovin viihdyttävää ole, vaikka Duvallkin tuolistaan olutta hörppien meuhkaamista kannustelee. Sitten siirrytään satelliittiantennin asennukseen katolle, toki samalla kaljoitellen. Kuten odottaa voi, niin olohuone on kohta remonttia kaipaavassa tilassa, kaikki vihaisia ja kotisohvalta menoa sekä melskettä seuraava toivoo pikaista poistumista.

Olisikohan pahin takana, kun murjojat taakse jäävät auton jatkaessa matkaansa muihin kohteisiin? Eipä tietenkään, vaan paria koetellaan myöhemminkin samaan tapaan. Seuraavalla pysäkillä Katen on aika saada oma osansa. Myös nämä kommellukset onnistutaan hoitamaan hämmentävän epähauskalla tavalla ja samaa kaavaa seuraillaan loppuun saakka. Mikään ei tunnu menevän putkeen ja Vincen sutkautustenkin osumaprosentti painuu varsin heikoksi tarinan jatkuessa.



Siinä matkan edetessä parille selviää, että vuosien yhdessäolosta huolimatta he eivät toisistaan paljoakaan tiedä, kun kumpikin on päättänyt salata merkittävän osan menneisyydestään. Kitkaahan siitä toki syntyy ja yhteinen taivalkin saattaa olla mennyttä aikaa, kunhan aattoilta siinä vähitellen hiipii lähemmäs. Elokuvan kannalta on melkoinen harmi, että siinä vaiheessa ainakaan tämä katsoja ei juuri vähempiä voisi välittää. Jos elokuvaa tahtoo romanttisena komediana tarkastella, niin vaisua on. Vaughn ja Witherspoon eivät kovinkaan kaksista kipinöintiä saa aikaiseksi ja juttujen ollessa mitä ovatkaan, niin lopputulos on siinä lajissa löysä lässähdys.

Jos tilanne sattuisi niinkin outo olemaan, että Four Christmases enemmänkin miellyttää ja lisää tahtoo lopputekstien rullatessa, niin voihan ne levyltä löytyvät seitsemän poistettua kohtaustakin vilkaista. Oikeastaan ainoa merkittävä poisto tuntuu olevan se viimeinen, jossa hypätään neljä joulua eteenpäin. No, nämä yhdeksän minuuttia ovat sen verran heikkoa tavaraa, että nipsityiksi ovatkin ansaitusti päätyneet. Tosin samaa olisi voinut harrastella rankemmalla kädellä muunkin elokuvan suhteen.



Valitettavasti joutuu toteamaan, että Four Christmases vääntää aiemmin katsellun Christmas at the Riviera -elokuvan kanssa oman jouluelokuvakauden heikoimman esityksen paikasta. Molemmat rasittavat enemmän kuin huvittavat ja kummankin kohdalla huonot jutut ottavat murskavoiton niistä hyvistä. Törttöily kyllä tässä viimeksi katsellussa osataan, mutta olisi hyvä yrittää siinä samalla tehdä hahmoista edes jossakin määrin pidettäviä. Varsinkin, jos toivotaan, että loppupuolen vakavoitumisten lähestyessä katselija heistä pikkuisen välittäisikin.

Kyllähän minulle tyhmätkin jutut kelpaavat, blogistakin löytyy paljon näyttöä siihen suuntaan. Ne olisi kuitenkin hyvä saada rullaamaan sujuvammin ja luontevammin. Siinä missä moni elokuva jättää mukavan pöllön tunteen siitä mitä tulikaan katseltua, niin Four Christmases taas tarjoaa toisenlaista jälkimakua. Vaikuttaa siltä, että eväinä elokuvantekoon on ollut repullinen keskinkertaisia sekä huonoja vitsejä ja meno vaikuttaa monin paikoin väsähtäneeltä sekä väkinäiseltä. Tätä jouluelokuvaa en menisi kenenkään pakettiin sujauttamaan.



Four Christmases (2008) (IMDB)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti